Suomen kuvalehdessä 25.9.2009 toimittaja Risto Lindstedtin artikkelissa kerrotaan otsikolla "Tähtäimessä Marski" mm. Miksi partisaanimajuri ei ampunut Mannerheimia syyskuussa 1943?
Lähetin Lindstedtille viestin
Lähetin Lindstedtille viestin
Lähettäjä: Kalevi Kannus [mailto:kalevi.kannus@promerit.net]
Lähetetty: 28. syyskuuta 2009 14:28
Vastaanottaja: 'risto.lindstedt@kuvalehdet.fi'
jossa mm:
Stalinin ja Mannerheimin salaisita kontakteista ja yhteyksistä saatu todisteita ja dokumentteja; alempana mainittu venäläisen (elossa olevan) diplomaatin nimi on tiedossamme.
Se, miten Teidän selostamassa tapahtumassa Mannerheimin henki säästyi, perustunee Marskin erityiseen asemaan suhteessa Staliniin. Tiedämme, että venäläisten tulenkäyttö lopetettiin aina, kun Marski vieraili etulinjassa.
On syytä suuresti ihmetellä sitä miksi kansalaisille ei yli 60-vuotta sotatoimien päättymisestä ei uskalleta kertoa tosiasioita; pienemmästäkin poikkeamasta hetikohta on liuta historioitsijoita sylkemässä silmille.
Se, miten Teidän selostamassa tapahtumassa Mannerheimin henki säästyi, perustunee Marskin erityiseen asemaan suhteessa Staliniin. Tiedämme, että venäläisten tulenkäyttö lopetettiin aina, kun Marski vieraili etulinjassa.
On syytä suuresti ihmetellä sitä miksi kansalaisille ei yli 60-vuotta sotatoimien päättymisestä ei uskalleta kertoa tosiasioita; pienemmästäkin poikkeamasta hetikohta on liuta historioitsijoita sylkemässä silmille.
OVH, suoramyyntihinta 14,90 €, lähetyskuluineen
Korkean tason vahvistus Marskin salaisille yhteyksille NL:n korkeimpaan johtoon, Staliniin.
Turun yliopiston poliittisen historian laitoksen johtaja, professori Timo Soikkanen on tutkimustensa yhteydessä nähnyt asiakirjan, jonka mukaan NL:n korkea diplomaatti olisi kertonut silloiselle ulkoasiainministeriön valtiosihteerille Mannerheimin yhteyksistä NL:n korkeimpaan johtoon, Staliniin, olevan perää. Tämäkin vahvistaa Vilho Tahvanaisen kirjan “Mannerheimin erikoisagenttina” tiedot ja myös Erkki Hautamäen kirjan: “Suomi myrskyn silmässä” kirjan havainnot.Prof. Timo Soikkanen kirjoitti 10.11.2008 viestissään:”../..
Varmuudella voin sanoa, että venäläinen diplomaatti, joka oli varsin hyvin perehtynyt Neuvostoliiton politiikkaan Skandinavian maihin, totesi epävirallisesti Suomen ulkoministeriön valtiosihteerille, että suomessa esiintyneissä tiedoissa marsalkan kontakteista Staliniin näyttäisi olevan (tai ilmeisesti on) jotain perää… tuosta toteamuksesta otin valokopion, koska se tuntui kiinnostavalta../..”
Huomioitavaksi, prof. Soikkanen on kirjoittanut Suomen ulkoministeriön historiikin.
ERIKOISTEHTÄVÄ, Vilho Tahvanainen, uusiopainos vuodelta 1971. Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932 – 1945. (ISBN 978-952-99691-3-5.) – 320 sivua – (sidottu) -Yhteyksiä itä-naapuriin on hoidettu kovissakin olosuhteissa:
TAHVANAINEN Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa; Toiminut v. 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja Marsalkka Mannerheimin erikoisasiamiehenä. Manerheim myönsi hänelle 3. luokan vapaudenristin.
Uusi Maailma nimisessä lehdessä 1971, artikkelissa ”itsenäisyytemme historia uusiksi”, talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa. Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) "peilasi" Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.
- Jos Tahvanaisen kirja pitää paikkansa, on itsenäisen Suomen historia kirjoitettava uudestaan, huomauttaa eräs hyvinkin johtavassa asemassa ollut vasemmistopoliitikkomme.
Huomautukseen yhtyvät tämän päivän historioitsijat Soikkasesta Hakalehtoon.Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle.
Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin. Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissa olojaan.Yhteinen sopimus oli, ettei näistä salaisista yhteyksistä koskaan kerrota kenellekään.
Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin. (Gregori, Luci, Irina ja Stalin) . Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa kuului monia johtavia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.
Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi I r i n a n takana olevan henkilön löytyminen, Kuvassa Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposnikovin, eli Irinan kanssa.
Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta. Mannerheim oli tuolloin presidentti. Sodan jälkeen Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J.K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse, esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle.
Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 1932) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).Hävittikö Paasikivi asiakirjat? Sitä emme vielä tiedä, mutta asiamiehen tekemistä ja marsalkan tarkastamista jäljennöksistä ja kopioista olemme sitkeän työn tuloksena voineet rekonstruoida tapahtumat kirjatrilogiassa: Vilho Tahvanainen: "Erikoistehtävä”, tämä on uusiopainos vuoden 1971 kirjasta; Erkki Hautamäki "Suomi myrskyn silmässä" I – osa, 2oo5; II - osa valmistuu 2oo8 lopussa; ruotsalainen painos, "Finland i stormens öga", I - osa 2004, Kustannus MCK.
Turun yliopiston poliittisen historian laitoksen johtaja, professori Timo Soikkanen on tutkimustensa yhteydessä nähnyt asiakirjan, jonka mukaan NL:n korkea diplomaatti olisi kertonut silloiselle ulkoasiainministeriön valtiosihteerille Mannerheimin yhteyksistä NL:n korkeimpaan johtoon, Staliniin, olevan perää. Tämäkin vahvistaa Vilho Tahvanaisen kirjan “Mannerheimin erikoisagenttina” tiedot ja myös Erkki Hautamäen kirjan: “Suomi myrskyn silmässä” kirjan havainnot.Prof. Timo Soikkanen kirjoitti 10.11.2008 viestissään:”../..
Varmuudella voin sanoa, että venäläinen diplomaatti, joka oli varsin hyvin perehtynyt Neuvostoliiton politiikkaan Skandinavian maihin, totesi epävirallisesti Suomen ulkoministeriön valtiosihteerille, että suomessa esiintyneissä tiedoissa marsalkan kontakteista Staliniin näyttäisi olevan (tai ilmeisesti on) jotain perää… tuosta toteamuksesta otin valokopion, koska se tuntui kiinnostavalta../..”
Huomioitavaksi, prof. Soikkanen on kirjoittanut Suomen ulkoministeriön historiikin.
ERIKOISTEHTÄVÄ, Vilho Tahvanainen, uusiopainos vuodelta 1971. Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932 – 1945. (ISBN 978-952-99691-3-5.) – 320 sivua – (sidottu) -Yhteyksiä itä-naapuriin on hoidettu kovissakin olosuhteissa:
TAHVANAINEN Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa; Toiminut v. 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja Marsalkka Mannerheimin erikoisasiamiehenä. Manerheim myönsi hänelle 3. luokan vapaudenristin.
Uusi Maailma nimisessä lehdessä 1971, artikkelissa ”itsenäisyytemme historia uusiksi”, talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa. Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) "peilasi" Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.
- Jos Tahvanaisen kirja pitää paikkansa, on itsenäisen Suomen historia kirjoitettava uudestaan, huomauttaa eräs hyvinkin johtavassa asemassa ollut vasemmistopoliitikkomme.
Huomautukseen yhtyvät tämän päivän historioitsijat Soikkasesta Hakalehtoon.Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle.
Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin. Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissa olojaan.Yhteinen sopimus oli, ettei näistä salaisista yhteyksistä koskaan kerrota kenellekään.
Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin. (Gregori, Luci, Irina ja Stalin) . Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa kuului monia johtavia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.
Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi I r i n a n takana olevan henkilön löytyminen, Kuvassa Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposnikovin, eli Irinan kanssa.
Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta. Mannerheim oli tuolloin presidentti. Sodan jälkeen Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J.K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse, esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle.
Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 1932) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).Hävittikö Paasikivi asiakirjat? Sitä emme vielä tiedä, mutta asiamiehen tekemistä ja marsalkan tarkastamista jäljennöksistä ja kopioista olemme sitkeän työn tuloksena voineet rekonstruoida tapahtumat kirjatrilogiassa: Vilho Tahvanainen: "Erikoistehtävä”, tämä on uusiopainos vuoden 1971 kirjasta; Erkki Hautamäki "Suomi myrskyn silmässä" I – osa, 2oo5; II - osa valmistuu 2oo8 lopussa; ruotsalainen painos, "Finland i stormens öga", I - osa 2004, Kustannus MCK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti